Kerttujen kokemuksia

Kerro kokemuksistasi työ- ja luottamustehtävissä.

"Olin mukana tekemässä partiolaisten tapahtumaa. Projektiryhmän johtajina oli kaksi nuorta miestä ja meitä parikymppisiä naisia oli mukana muutamia.

Projektin aikana miehet kommunikoivat keskenään ja yleensä unohtivat informoida meitä tyttöjä. Emme saaneet mitään palautetta hoitamistamme hommista. Lopulta pojat sitten tiedotustilaisuudessa antoivat julkisesti ymmärtää, että minun työstämästäni osuudestani ei tulla käyttämään mitään vaikka olin tehnyt niska limassa töitä.

Aluksi olin hämmästynyt ja uskoinkin, että olin ollut tosi huono ja tehnyt hommani kelvottomasti.

Jonkin ajan päästä kuitenkin aloin ymmärtää, että ongelma olikin siinä, että toimimme poikien kanssa aivan eri tavalla. Ei se ollut liikaa vaadittu, että olisin saanut palautetta työstäni ja asioista olisi voitu keskustella. Sen sijaan minun olisi pitänyt olla telepaattisessa yhteydessä kaverusten kanssa ja toimia täysin heidän pelisäännöillään."

Partiotyttö

Vastavalmistuneena etsin ensimmäistä ”oikeaa” työpaikkaa ja päätin, että haen myös rohkeasti haasteellisemmilta vaikuttavia paikkoja. Yhden auki olevan paikan työnkuvaan kuului myös esimiehenä toimiminen. Soitin paikan pomolle ja kyselin työstä lisää. Esiteltyäni itseni ja kokemukseni, pomo kiemurteli ja sanoi, että me kyllä etsitään E-si-mies-tä. Sanoin siihen reippaasti, että laitan hakemuksen tulemaan.

Viikon päästä mies soitti ja kysyi, voisinko tulla tekemään auki olevan paikan sijaisuutta. Päätin pelata pelin loppuun ja pakkasin matkalaukut ja lähdin seuraavalla viikolla töihin. Nyt olen virassa ja 13 työntekijän lähiesimies.

Pomoksi sittenkin

Kunnallisvaaliehdokkaana sai vaalien alla kuulla yhtä jos toistakin. Eräskin äänestäjä kommentoi vaalitorilla, miten hienoa on, että nuoria ja etenkin nuoria naisia on ehdolla.  Samaan hengenvetoon kyseinen naishenkilö lisäsi, että itse ei kuitenkaan pystyisi nuorta naista äänestämään, sillä kuntaliitoksen yhteydessä tullaan tekemään niin suuria päätöksiä, ettei nuoren osaamisen tähän riitä.

Epäilyjä tiedon ja taidon puutteesta nousi muiltakin tahoilta, omienkin joukosta. Todettiin, että potentiaalia on, mutta ehkä sitten seuraavissa vaaleissa.

Kiitos äänestäjien,  keski-ikäisten miesten hallitsemaan valtuustoon tahdottiin muutosta ja tällä hetkellä istun valtuustossa nuorimpana Kemiönsaaren valtuutettuna.

Marjaana Hoikkala

Opiskeluaikoina toimin opiskelijajärjestön puheenjohtajana. Olin kahden miespuolisen ystäväni kanssa jossain puolueen piirin tilaisuudessa, missä oli mukava määrä harmaahapsisia ohimolta kaljuuntuvia pitkän linjan puolueaktiiveja.

Minä ja ystäväni olimme tilaisuuden ainoat nuoret. Piirin miehet tulivat ja kättelivät molemmat miehet, jotka istuivat molemmin puolin minua, mutta eivät minua. Ei ihme, että nuoret naiset katoavat puolueen toiminnasta.

 Asenne ratkaisee –aina.

Ennen tutustumista ammattiyhdistystoimintaan assosiaationi liittyen sanaan ammattijärjestö olivat mm. tehdas, lentäjät, metalli, lakko, demarit, auto-ala, huonosti istuvat puvun takit, Hakaniemi, hyvä veli- verkosto..

Nyt, parin vuoden tiiviin ammattiyhdistystoiminnan jälkeen olen saanut todeta, että vaikka ulospäin kuva työmarkkinajärjestökentästä on hyvin miehinen, niin kyllä niitä ay-pyöriä pyörittävät myös naiset ja yhä lisääntyvässä määrin.

Siksi minua ärsyttääkin ay- toiminnan maskuliininen, testosteronia uhkuva imago. Olette muutkin luultavasti huomanneet, että silloin kun esillä on nainen, on hän pääsääntöisesti naisvaltaisen alan ammattijärjestön edustaja.

Yhdenkään työmarkkinakeskusjärjestön puheenjohtajana ei toimi nainen. Ja minkäänlaisena sihteerinä ei taida toimia yksikään mies, kuten seuraava esimerkkini osoittaa:

Ammattiliitoissa toimii monta opiskelija-asiamiestä ja opiskelijasihteeriä. Toimenkuva on sama, nimikkeet vain ovat eri järjestöissä erilaiset. Erään ammattiliiton opiskelijasihteerit ovat järjestään toivoneet nimikkeensä vaihtoa opiskelija-asiamieheksi, tuloksetta. Kuitenkin, kun opiskelijasihteerille palkataan samaan tehtävään miespuolinen kollega, niin titteli muuttuu molempien kohdalta opiskelija-asiamieheksi. Sillä ei mies voi toimia sihteerinä, eihän?

Uskon, ettei titteli ollut miespuoliselle hakijalle itselleen mikään kynnyskysymys, vaan muutos juontui stereotyyppisista rakenteista. Uskallan myös väittää, että tittelien erot ammattijärjestöjen välillä johtuvat alun perin siitä, onko tehtävässä toiminut nainen vai mies.

Oletteko muuten huomanneet, että yleisön, erityisesti miesten kommentit suuren ammattijärjestön naispuheenjohtajan persoonasta ovat luokkaa "en kyllä haluaisi törmätä häneen pimeällä kujalla", samalla kun vastaavassa tehtävässä toimiva mies on "vaikuttava ja kunnioitettava". Ihan yhtä kovia neuvottelijoita ovat varmasti molemmat.

Miksi sitten juuri nainen koetaan pelottavana?
 
Kristiina Ruuskanen