Eduskuntavaaliehdokkaiden vastaukset

Pääministeri Mari Kiviniemi puhe Sukupolvien Suomi -tilaisuudessa.

Jakakaa kokemuksia! 

Sukupolvien välinen vuoropuhelu on rikastuttanut omaa elämääni monet kerrat. Muistan elävästi oman äitini monet neuvot. Hän oli minulle vahva roolimalli ja hän opetti minulle kuinka tärkeää on tehdä kaikkensa perheen ja lasten hyväksi. Kaikkien tutkimustenkin mukaan koti on tärkein kasvupaikka. Sieltä jokainen lapsi ja nuori saa hyvät eväät elämälle.

Anoppini oli vahvatahtoinen ja peräänantamaton nainen. Hän jos jokin oli kokenut elämässään haasteita ja hän opetti minulle, että periksi ei anneta, vaikka mikä olisi! Olen erittäin kiitollinen hänelle monesta asiasta.

Haluan itse tukea ja kannustaa nuoria tarttumaan rohkeasti kiinni elämän haasteisiin. On tärkeää myös keskustella rakentavasti siitä, missä kohdin nuorella voi olla väärä asenne tai arvio. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on tärkeää. Miksi haluaisin pitää kaiken kokemusperäisen tiedon itselläni, kun voin jakaa sen nuoremmille sukupolville. Kannustankin kaikkia jakamaan kokemuksiaan nuorempien kanssa. Samalla siinä oppii itsekin paljon.

Toivotan kaikille oikein hyvää Kertun päivää!

Sirkka-Liisa Anttila

Maa- ja metsätalousministeri (kesk)

Sukupolvien välistä vuoropuhelua tarvitaan

Sukujuuriltani olen karjalainen ja suvun merkitys on minulle tärkeä. Kotoa olen saanut oppia työntekoon ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Olen toiminut aktiivisesti myös naisverkostoissa, kuten Maa- ja kotitalousnaisissa, joissa eri sukupolvien tieto-taitoa on jaettu ja erilaisista näkemyksistä keskusteltu. Vaikkakin naisverkostot ovat tärkeitä, ei pidä unohtaa mennä mukaan rohkeasti myös miesvaltaisiin porukoihin ja ottaa asema niissä. Yhdessä maailma kehittyy ja me siinä mukana!

Katri Komi

Kansanedustaja (kesk) Joroisista

Isovanhemmat ovat kansallinen voimavaramme

Menneiden sukupolvien aikana on ollut luonnollinen se, että perheeseen on kuulunut isä ja äiti, heidän lapsensa , mummu ja pappa ja vieläpä isomummu ja isovaarikin.

Ylisukupolvisuus on ollut mitä luonnollisin asia. Viime sotien jälkeen tilanteeseen tuli muutoksia kaupungistumisen ja maalta muuton seurauksina. Nuoret lähtivät työn ja opiskelun vuoksi kaupunkeihin, perustivat siellä perheen ja vanhemmat ja isovanhemmat jäivät maalle. Lasten kontaktit isovanhempiin alkoivat rajoittua loma-aikojen vierailuihin ja luonnollinen päivittäinen yhteinen elämä kolmen sukupolven paljolti katkesi.

Eri sukupolvien välinen jokapäiväisen elämän yhteys välitti juuri sitä, mitä me nykyisin kutsumme hiljaiseksi tiedoksi. Tätä ei parhainkaan kouluopetus voi korvata. Omat isovanhemmat liittävät lastenlapset suvun kokemukselliseen ja henkiseen perintöön. Tämä tapahtuu vielä siten, että isovanhemmat luontaisesti osaavat välittää kokemansa ja sanomansa lastenlasten ikäkausiin sopivilla tavoilla. Mitenkä arvokasta onkaan, kun omille vanhemmilleen kapinoiva murrosikäinen nuori haluaa yleensä olla tottelevainen isovanhemmilleen. Tämä kasvattaa nuorten omaa elämänkäsityksen arviointia hienolla tavalla.

Nykyisin perhe- ja sukusiteet saattavat vahingoittua vanhempien tien erotessa joko avioliiton tai useammin avoliiton särkyessä. Tuolloin hyvin helposti yhteydet omiin isovanhempiin vähentyvät tai jopa katkeavat käytännössä. Tämän tilalle tulee nuorten oma kaveripiiri ja muut oheisvaikuttajat ja valitettavan usein vähemmän myönteisillä tavoilla. Vanhempien avioliittojen eheyden ja kestävyyden ihanteen puolesta tulisi tehdä työtä yhteiskunnassa. Voi olla, että liian helposti puolisot päätyvät eroon. Silloin kriisin opetukset ja vahvistavat vaikutteet jäävät saamatta.

Maaseudulla kotitilan ollessa yhteinen ja toimeentulon lähde ei ollut niin helppoa erota. Puolisot oppivat riitelemään ja sopimaan ja kokemuksista rikkaampina jatkamaan yhteistä elämäänsä.

Kun aikoinaan suurperheessä aviopari riiteli ja syysiltana vanha isäntä komensi riitelevän nuoren parin ulos tuvasta nukkumaan yönsä aitassa, oli kyseessä parasta perheterapiaa. Yön kylmyys pakotti pariskunnan yhdessä etsimään lämmintä samojen vällyjen alta kylmässä aitassa ja aamulla tuskin enää riideltiin, elämä jatkui yhtä kokemusta onnellisempana. Saattoipa talon tuleva isäntäkin saada alkunsa tämän yön sovittelukulun seurauksena.

Vaikka yhteiskunta on muuttunut, ei pidä menettää uskoa ylisukupolvisuuden voimaan. Meidän tulisi määrätietoisesti vaalia mahdollisuuksiemme mukaan läheisiä siteitämme. Olen jopa toiveikas, sillä ns. suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, meille muodostuu entistä hyväkuntoisempi ja

elinvoimaisempi isovanhempien ja isoisovanhempien joukko ja silloin mahdollisuudet sukusiteiden vaalimiseen ovat ehkä entistä paremmat. Hienoa on ollut havaita ylisukupolvisten kontaktien luomisen halua myös yleisellä tasolla, vaikka sukulaissiteitä ei olisikaan. Vanhan neuvot ja kokemukset ovat aina lapsille ja nuorille arvokkaita muiltakin kuin omilta sukulaisilta.

Viime sotien veteraanit ovat keskuudessamme entistäkin suuriarvoisempi voimavara.

Lauri Oinonen

kansanedustaja (kesk), Keuruu

Mummon antama oppi kulkee mukana

Sain omalta mummoltani opin siitä, että kuinka tärkeää on arvostaa jokaista ammattia, jokaisen osaamista, jokaista ihmistä, titteleistä ja koulutuksesta riippumatta. Mummo oli nähnyt ja elänyt sellaisia aikoja, joita olen voinut historiasta lukea. Hän oli ymmärtänyt vahvasti sen, kuinka me olemme kaikessa kiinni toinen toisissamme, elämässämme riippuvaisia myös muiden ihmisten selviytymisestä. Elämä ja maailma eivät ole vain me yksin, vaan kaikki Yhdessä. Lisänä tähän sisältyi myös toisten ihmisten kunnioittaminen ja arvostava käytös, joka ei koskaan sulkenut pois myöskään sitä seikkaa, ettei yhteisiä asioita ajattaessa pidä pelätä, herran pelko ei ollut viisauden alku. Ei niin suurta toimijaa virkakunnassa, ettet uskalla kysellä, ihmetellä ja selvittää asioita, jotka liittyvät yhteisen hyvän eteenpäin vientiin. Rohkeus ja velvollisuus puuttua epäkohtiin kuuluvat meille kaikille! Ja tätä viestiä haluan viedä eteenpäin oman ylisukupolvisen viestini kantajana.

Merja Kyllönen

kansanedustaja (vas), Suomussalmi

Ylisukupolvista arkea

Ylisukupolvisuus merkitsee minulle yhteistä arjen elämistä lapseni isovanhempien kanssa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että vanhempani asuvat meitä lähellä. Heiltä saamani lapsenhoitoapu on kultaakin kalliimpaa. Lapselleni muodostuu lämpimät ja tiiviit välit isovanhempiin, koska heillä

on mahdollisuus viettää paljon aikaa yhdessä. Läheiset välit isovanhempien kanssa tukevat myös kasvatusasioissa. Vaikka jokainen tekee omat kasvatuspäätöksensä itse, niin kokeneemman neuvot ja vinkit tulevat aina tarpeeseen.

Tiedän, että yhä useampi perhe joutuu muuttamaan työn perässä kauas isovanhempien luota. Erilaiset varamummo- ja varapapparingit ovatkin oikein tervetullut toimintamuoto. Ylisukupolvisuudesta pääsee nauttimaan myös varaisovanhempien kautta.

Mirja Vehkaperä

kansanedustaja (kesk), Haukipudas

Ylisukupolvisuus on maailmankuvan avartajana

Keskustelu vanhempien ihmisten kanssa on avartanut maailmankuvaani ja antanut uusia näkökulmia. Olen itse lähtenyt kunnallispolitiikkaan vanhempien kuntapoliitikkojen kannustamana. Myöhemmin valtuutettuna tein aloitteen, että valtuustosta valitaan kummit kaikille nuorisovaltuutetuille. Vanhempi voisi neuvoa ja ohjata nuorempaa. Politiikassa ylisukupolvinen

ajattelu tarkoittaa vastuullisuutta, tulevien sukupolvien huomioimista tämän päivän päätöksenteossa.

Liisa Ansala

25-vuotias kansanedustajaehdokas (kesk) Rovaniemeltä

Lastenlasten ja isovanhempien suhde on ainutlaatuinen

Ylivoimaisesti suurin ylisukupolvinen ilonaiheeni on omien lapsieni ja heidän isovanhempiensa suhde. He todellakin nauttivat toistensa seurasta. Isovanhemman ja lapsen suhde on vapaa kaikista niistä jännitteistä joita lapsen ja vanhemman suhteeseen liittyy. Isovanhempia on mukavampi totella. Heillä on aikaa askarrella, leipoa, käydä uimassa ja keskittyä rauhallisesti asioihin, jotka omassa arjessa jäävät monesti pyykinpesun, siivouksen, ruoanlaiton ja iltakokousten jalkoihin. Vaikka omat isovanhempani eivät olleet elämässäni kovin kauaa, pystyn silti muistamaan mummolan ihanan, kiireettömän tunnelman.

Elina Das Bhowmik

kansanedustajaehdokas (kesk), Helsinki

Talonpoikainen vastuu

Vanha pastori sanoi meille alttarilla, että ”Tässä maailmassa toiset pystyvät kantamaan harteillaan enemmän kuin toiset ja heidän tulee myös huolehtia muista, kuten teillä päin on ollut tapana.”  Meille ylisukupolvisuus merkitsee ennen kaikkea sellaisen talonpoikaisen vastuun kantamista, jossa oman talon väen lisäksi pidetään huoli koko yhteisön hyvinvoinnista ja niin tila kuin ympäristö jätetään jälkipolville paremmassa kunnossa kuin se on itse saatu. Tarkoitus ei ole maksimoida omaa kulutusta vaan turvata jatkuvuus. Talonpoikaisen elämäntapaan kuuluu se, että edeltävien sukupolvien elämänviisautta kunnioitetaan. Myös poliittisen aktiivisuuden voi nähdä heiltä perittynä tapana huolehtia yhteisön hyvinvoinnista.

Lue lisää Jannen sivuilta.

Janne Rauhansuu

kansanedustajaehdokas (kesk), Pöytyä

Mitä ylisukupolvisuus merkitsee minulle?

Minulla on hyvin elävä kokemus sukupolvien ketjusta. Se liittyy lapsuuden muistikuviin naisten sukupolviketjusta: isomamma, mamma, äiti ja minä. Kokemus on huolenpidon ja auttamisen sekä viisauden ja osaamisen jakamiskokemus. Toisaalta sukupolvien ketju ja ylisukupolvisuus on elämän yllätyksellisyyttä: kuolema voi niittää nuorenkin ja äidiksi voi tulla varttuneellakin iällä, mutta näistä kokemuksista voi selvitä eri-ikäisten naisten tuella.

Kertun päiväterveisin

Eeva Kuuskoski

kansanedustajaehdokas (kesk), Helsinki

Ylisukupolvisuus on aineetonta pääomaa

Ylisukupolvisuus on parhaimmillaan voimavara, aineetonta pääomaa, jossa tiedot, taidot ja huolenpito siirtyvät sukupolvien välillä molempiin suuntiin. Ylisukupolvisuus toteutuu niin perheissä, kuin laajemmin yhteiskunnassa esimerkiksi työpaikoilla ja politiikassa. Järjestöjen toiminnassa, tapahtumissa ja tiloissa ylisukupolvisuus toteutuu usein luontevasti. Ympäristöasioissa ylisukupolvisuus tarkoittaa, että jätämme ympäristön seuraavalle sukupolvelle vähintään siinä kunnossa kuin sen itse aikanaan saimme.

Lue lisää Sannan blogista. 

Sanna Lehtinen

kansanedustajaehdokas (kesk), Helsinki

Elämänmyönteiset ja energiset Kertut

Äitini 86-vuotias Kerttu on pyörätuolipotilas ja käyn häntä yhden vuorokauden viikossa omaishoitamassa. Henkisesti aktiivinen ja tulevaisuuteen katsova äitini on paras vaalitukijani. Ystäväni antoi tyttärelleen nimen minun pirteän Kerttu-äitini mukaan. Tämä nyt 2-vuotias Kerttu on ihanainen energiapakkaus. Taitaa kaikki Kertut olla elämänmyönteisiä ja energisiä, sillä ystäväni 87-vuotias Kerttu on kulttuurin harrastajana, vahvana poliitikkona ja miellyttävänä ihmisenä idolini.

Sama kirjoitus löytyy myös Anna-Liisan blogista. 

Anna-Liisa Koivisto

51v, kansanedustajaehdokas (kesk), Varsinais-Suomi

Kertun päivän haasteesta voi lukea myös seuraavien ehdokkaiden sivuilta:

Blogikirjoitus Perinnön jakoa, Annika Saarikko, Keskustan varapuheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta

Antti Kurvisen blogi, Keskustanuorten puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Kauhavalta

Blogikirjoitus Voimaa ylisukupolvisuudesta!, Eeva Kärkkäinen, kansanedustajaehdokas (kesk), Helsinki 

Blogikirjoitus Sukupolvet, ihmiset yhdessä, Kristiina Ruuskanen, kansanedustajaehdokas (kesk), Helsinki